Siirry pääsisältöön

Kehityspsykologia (kahdesta näkövinkkelistä, toinen korvaava poissaolosta)

Kehityspsykologia

Psykososiaalinen kehitys kouluiässä

Kouluikään saakka lapsen minä, on sidoksissa tilanteisiin. Persoonallisuus ei määräydy vielä ominaisuuksien tai kykyjen mukaan vaan lapsi mukauttaa omaa minäkuvaa esimerkiksi omistamisen kautta, ”minulla on polkupyörä, osaan luistella, voitan isin painissa”. Realiteetti ja suhteellisuudentaju lisääntyvät koulun alkaessa, samoin kuin monien muiden ominaisuuksien kehitys. (Vilkko-Riihelä, Laine 2010.)

Kuvahaun tulos haulle nuori poika piirretty
https://www.google.fi/search?q=nuori+poika+piirretty&source=lnms&tbm=isch&sa=X&ved=0ahUKEwiY446piZbWAhUjYpoKHeGHCB4Q_AUICigB&biw=1366&bih=638#imgrc=2x5nBiJErUgyFM:
Kouluikään mennessä lapselle on kehittynyt niin sanottu "koulukypsyys". Koulu voi olla ensimmäinen paikka, jossa lapsen täytyy selvitä ilman vanhempansa jatkuvaa neuvonantoa. Koulukypsyydellä tarkoitetaan kehittymistä omien tunteiden säätelyssä, itsekontrollissa, sosiaalisissa taidoissa, pettymyksen siedossa ja tilannetajussa. (Vilkko-Riihelä 2011.)

Kouluiässä lapsi oppii pikkuhiljaa hillitsemään kiukunpuuskia ja raivareita ja pettymyksen sieto paranee. Aina ei esimerkiksi voi istua sen kaverin vieressä, kenen haluaisi. Lapsi oppii myös pohtimaan omia ajatuksia ja tunteita, jota kutsutaan itsereflektioksi. (Vilkko-Riihelä 2011.)

Koko lapsen elinajan hänelle on kerrottu mikä on oikein ja mikä väärin. Kouluiässä rajat kuitenkin selkiintyvät ja aito häpeän ja syyllisyyden tunne, sekä empatiakyky vahvistuvat. Lapsi pystyy esimerkiksi tuntemaan toisen ihmisen surun ja lohduttamaan häntä aidosti. Koulutaipaleen alussa lapsi elää moraalikehityksessään kuitenkin sääntöjen kautta. (Vilkko-Riihelä 2011.)


Kuvahaun tulos haulle school kids
https://www.google.fi/search?biw=1366&bih=638&tbm=isch&sa=1&q=school+kids&oq=school+kids&gs_l=psy-ab.3..0j0i30k1l3.2618.4714.0.5085.8.8.0.0.0.0.347.984.5j2j0j1.8.0....0...1.1.64.psy-ab..0.8.981...0i67k1.Cks0F-7aoA8#imgrc=mBrp6XcaRjlB0M:
Kohlbergin teoria on mielestäni mielenkiintoinen ja (minulle uusi) tapa ajatella lasten ajatuksia, joten teen siitä oman lyhyen kappaleensa. Lawrence Kohlberg (1927-1987) kehitti moraalikehitystä kuvaavan teorian haastattelemalla tiettyä poikaryhmää kouluiästä aikuisuuteen. (Nykyisin pienellä poikaporukalla tehty tutkimus ei ehkä riittäisi koko kansaa kuvaavaksi tutkimukseksi, mutta teoriaa ovat tukeneet mm. Helsingin yliopiston sosiaalipsykologian professori Klaus Helkama.) Tutkimuksen perusajatuksena oli, että lapsen kognitiivinen kehitys etenee tasoittain ja joka tasolla lapsen ajattelu tekee laadullisen hyppäyksen. Kouluiän alkuvaiheessa lapsella on Kohlbergin teorian mukaan ns. esisovinnaisen moraalin vaihe, jolloin perustana ovat oma näkökulma ja teon välittömät seuraukset. Asioilla ei ole suhteellisuutta. Kouluiän loppupuolella moraalipäätelmän perustana ovat yhteisön lait ja arvot, esim. ”Poliisia pitää totella, niin on kunnon kansalainen.” (Sosiaalipsykologian peruskurssi, Vilkko-Riihelä 2011.)

Kouluiässä mielen teoria ja erilaisten roolien ottaminen kehittyvät. ”Minä olen isoveli ja koululainen, joten minun täytyy osata käyttäytyä ja näyttää mallia pikkusisarelleni.” Lapsi oppii virheistään ja osaa käyttää harkintakykyä erilaisissa päätöksen tekoa vaativissa tilanteissa. Lapsi osaa myös hyödyntää muiden saamaa palautetta ja harkitsee sen mukaan myös omia tekojaan. Kun palautetta aletaan ymmärtää, se edesauttaa realistisen minäkuvan hahmottamista.

Pikkuhiljaa koulukavereiden vaikutus omaan elämään lisääntyy ja perhe saattaa jäädä jopa näiden varjoon. Harrastuksia, idoleita, tv-sarjoja, rallikuskeja yms. seurataan ja niistä saadaan vaikutteita. Tytöt alkavat liikkua pareittain tai pienryhmissä. Kouluiän alussa ystävyyssuhteet vaihtuvat nopeasti. Sosiaaliset taidot ovat tärkeitä, sillä ystävälle ei voi tiuskaista samaan sävyyn kuin sisarukselle. Koululainen oppii tulkitsemaan muiden tunteita ja tuntee empatiaa, myös viestintätaidot kehittyvät. Hyväksytyksi tulemisen tärkeys korostuu, sillä vertailu ystävyyssuhteiden kesken tai julkisuuden henkilöihin tulee mukaan kuvioihin. (Vilkko-Riihelä 2011, Suomen mielenterveysseura.)

Koulussa lapsi törmää myös tilanteisiin, joissa hänen täytyy valita roolinsa. Esimerkiksi koulukiusaamistilanteet, tukeeko lapsi kiusattua vai meneekö mukaan kiusaamiseen, onko lapsi ulkopuolinen seuraaja vai hakeeko apua. (Vilkko-Riihelä 2011.)
Kuvahaun tulos haulle school and a girl
https://www.google.fi/search?q=school+and+a+girl&source=lnms&tbm=isch&sa=X&ved=0ahUKEwjAxp6PipbWAhXJK5oKHTNgDdwQ_AUICigB&biw=1366&bih=638#imgrc=NDCALbbeLNkvGM:

Nuoren seksuaalinen kehitys (korvaava)

Kirjoitan tämän blogitekstin nyt hyvin yleispätevästi, enkä puutu erilaisiin seksuaalisiin suuntautumisiin tai tarpeisiin, avaa käsitteitä tai takerru tasa-arvoisuusjuttuihin. (Niitä asioita pohdin parhaillaan toisella kurssilla J)

Seksuaalisuus kehittyy vaiheittain lapsuudesta aikuisuuteen. Murrosiässä ihminen muuttuu niin fyysisesti, sosiaalisesti, psyykkisesti kuin seksuaalisestikin. Puberteetin aikana nuoren seksuaalinen minäkuva kehittyy ja seksuaalinen kiinnostus muita ihmisiä kohtaan herää. Seksuaalisuus on monimutkainen prosessi, johon vaikuttaa muun muassa seuraavat asiat:

-biologiset ja psykologiset seikat
-kulttuuri, uskonto, historia
-asenteet, asuinpaikka, eettisyys
  
Nuoruudessa seksuaalisuus on sekä kiihottavaa, että pelottavaa. Koti, kaveripiiri ja media aiheuttavat erinäisiä paineita liittyen kehonkuvaan ja ulkonäköön. Tuottaako oma keho iloa vai häpeää? Murrosiässä saavutetaan sukukypsyys, luodaan parisuhteita ja seksuaalinen identiteetti voimistuu. 


Kuvahaun tulos haulle bodytypes
https://www.google.fi/search?q=bodytypes&source=lnms&tbm=isch&sa=X&ved=0ahUKEwiT0NjPipbWAhUDDJoKHa_OAAAQ_AUICigB&biw=1366&bih=638#imgrc=xR9HcPLsh7_2PM:
Murrosiän alussa kaukorakkaudet ovat yleisiä. Ihastutaan julkisuuden henkilöihin ja fantasiahahmoihin. Nämä ihastukset ovat turvalisia ja niitä voi hyödyntää omaan kehoon tutustumisessa, esim. itsetyydytyksessä. Murrosiässä seurustelusuhteet ovat yleensä lyhyitä ja kokeilumielisiä. Tyttöjen ja poikien välillä on (yleistäen) eroja. Tytöt hakevat ihmissuhteista turvaa, läheisyyttä ja romantiikkaa, kun taas pojat korostavat eroottisuutta ja seksuaalista pystyvyyttä.


Kuvahaun tulos haulle flirting
https://www.google.fi/search?biw=1366&bih=638&tbm=isch&sa=1&q=flirting&oq=flirting&gs_l=psy-ab.3..0l3j0i30k1.5482.8321.0.8438.18.13.0.0.0.0.327.1347.6j4j0j1.11.0....0...1.1.64.psy-ab..8.9.1041.0..0i24k1.BEZWpwltd48#imgrc=t0C9DDwnnoWp7M:
Psyykkisesti nuoruus ja erityisesti murrosiän vaihe on erittäin herkkää ja haavoittuvaista aikaa. Siihen sisältyy paljon itsetunnon ja häpeän tunteita. Varhain aloitettujen yhdyntöjen ja mielenterveyden häiriöiden välillä on useiden tutkimusten mukaan havaittu yhteys. Masennusoireet ja itsetuhoinen käyttäytyminen on yleisintä niillä 15-17 vuotiailla, jotka ovat aloittaneet yhdynnän (etenkin tytöillä).

Seksuaalisuuden kokemiseen vaikuttaa omat ja ystävien kokemiset. Seksuaalisuus kypsyy vastuun, läheisyyden, intohimon ja sitoutumisen kautta.

(Koko teksti yhdistelty seuraavista lähteistä: THL, Vilkko-Riihelä 2011, Väestöliitto.


Lähteet:

THL. Nuoret ja seksuaalisuus.  https://www.thl.fi/fi/web/terveyden-edistaminen/toimijat/terveyden-edistaminen-eri-toimialoilla/terveyden-ja-hyvinvoinnin-edistaminen-ammatillisessa-koulutuksessa/seksuaaliterveys/nuoret-ja-seksuaalisuus

Väestöliitto. Tietoa seksuaalisuudesta.  
http://www.vaestoliitto.fi/seksuaalisuus/tietoa-seksuaalisuudesta/

Vilkko-Riihelä, Anneli 2011. Psykologia. WSOYpro Oy. Helsinki

Vilkko-Riihelä, Anneli – Laine, Vesa 2010. Mielen maailma. Persoonallisuus ja mielenterveys. WSOYpro Oy. Helsinki.

Suomen mielenterveysseura. Kouluikäinen etenee kohti itsenäistymistä. https://www.mielenterveysseura.fi/fi/mielenterveys/itsetuntemus/tunnetaidot/kouluik%C3%A4inen-etenee-kohti-itsen%C3%A4istymist%C3%A4

Sosiaalipsykologian peruskurssi. TYT avoin yliopisto. https://www.uta.fi/avoinyliopisto/arkisto/sosiaalipsykologia/kohlberg.html

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Psykoedukaatio

Psykoedukaatio Psykoedukaatio lyhyesti= Potilaan ja hänen perheensä, sekä hoitavan tahon ammattialisten kanssa tehtävä yhteistyö, jolla pyritään etsimän ratkaisua potilaan ja perheen ongelmiin (Mielenterveyshoitotyö s.187, Mielenterveystalo). Psykoedukatiivinen perhehoitotyö lähti liikkeelle tutkimustuloksista, joissa todettiin perheen ilmapiirin vaikuttavan potilaan ennusteeseen. Potilaan sairauden uusiutumisen riski oli suurempi perheissä, joissa oli korostunut tunneilmapiiri. Korostuneella tunneilmapiirillä tarkoitetaan kriittisyyttä, ylihuolehtivaisuutta ja vihamielisyyden korostumista perheen vuorovaikutuksessa. Tässä linkki englanninkieliseen selvennykseen aiheesta ”korostunut ilmapiiri” (high expressed emotion/high EE): http://www.schizophrenia.com/family/expressed.htm   (https://www.google.fi/search?q=perhe&source=lnms&tbm=isch&sa=X&ved=0ahUKEwj7koWQjv3VAhXkdpoKHbLMAZQQ_AUICigB&biw=1366&bih=589#imgrc=EKlRNXWMDh47DM:) Psykoeduka...

Pakkohoito

Pakkohoito Pakkohoito tarkoittaa potilaan omasta tahdosta riippumatonta hoitoon määräämistä, tilanteissa, joissa hän on vaaraksi itselleen, tai ei ole kykenevä tekemään päätöksiä koskien omaa hoitoaan. (Huttunen 2016.) Psykiatrisissa sairaaloissa tahdosta riippumatonta hoitoa valvoo Suomessa mielenterveyslaki (Korkeila2006). Perusteita tahdosta riippumattomaan hoitoon Mielenterveyshoitotyössä, kuten muussakin hoitotyössä, on pääperiaatteena potilaan/asiakkaan itsemääräämisoikeus, potilaan mielipiteiden ja toiveiden kunnioittaminen ja vapaaehtoisuus. Joskus kuitenkin potilaan tila edellyttää tahdosta riippumattomien hoitotoimien käyttöä. Aina ennen pakkohoitolähetteen tekemistä on perusteltava muiden hoitotoimien riittämättömyys. (Mielenterveyshoitotyö, Duodecim.) Pelkkä itsemurhariski, päihteiden ongelmakäyttö tai vakivaltainen käytös eivät riitä perusteiksi tahdosta riippumattomalle hoidolle, vaan niihin tulee liittyä tietynlaisia mielenterveydellisiä ongelmia....

Persoonallisuushäiriö

Persoonallisuushäiriöinen potilas Persoonallisuushäiriössä on yleisesti kyse henkilön pitkittyneestä ja elämää hankaloittavasta käytös- ja ajatteluhäiriöstä. Diagnooseja on useita erilaisia, jotka jaetaan pääpiirteiden mukaan a-, b-, ja c-klustereihin. Persoonallisuushäiriöstä kärsivä ei useimmiten koe käytöstään tai ajatteluaan ”häiriintyneeksi”, joka saattaa aiheuttaa vaikeuksia sosiaalisten suhteiden luomisessa ja ylläpitämisessä, sekä erimielisyyksiä yhteiskunnan kanssa. Psyykkisesti sairaan ajatus omista kyvyistään ja pystymisestä voi erota rajustikin todellisuudesta, mikä taas voi aiheuttaa masennusta ja ahdistusta. Ero normaalin ja persoonallisuushäiriöstä kärsivän välillä on usein häilyvä. Psyykkisesti terve ihminen saattaa muuttaa käytöstään normaalista poikkeavaksi esimerkiksi vaikeissa stressitilanteissa, mutta persoonallisuushäiriöstä kärsivän ajatukset ja käytös ovat pitkäaikaisempia, itsepintaisempia ja mielipiteet jäykempiä. (Mielenterveystalo.) Tärkeimpiä hoitomu...