Pakkohoito

Pakkohoito

Pakkohoito tarkoittaa potilaan omasta tahdosta riippumatonta hoitoon määräämistä, tilanteissa, joissa hän on vaaraksi itselleen, tai ei ole kykenevä tekemään päätöksiä koskien omaa hoitoaan. (Huttunen 2016.) Psykiatrisissa sairaaloissa tahdosta riippumatonta hoitoa valvoo Suomessa mielenterveyslaki (Korkeila2006).

Perusteita tahdosta riippumattomaan hoitoon

Mielenterveyshoitotyössä, kuten muussakin hoitotyössä, on pääperiaatteena potilaan/asiakkaan itsemääräämisoikeus, potilaan mielipiteiden ja toiveiden kunnioittaminen ja vapaaehtoisuus. Joskus kuitenkin potilaan tila edellyttää tahdosta riippumattomien hoitotoimien käyttöä. Aina ennen pakkohoitolähetteen tekemistä on perusteltava muiden hoitotoimien riittämättömyys. (Mielenterveyshoitotyö, Duodecim.)

Pelkkä itsemurhariski, päihteiden ongelmakäyttö tai vakivaltainen käytös eivät riitä perusteiksi tahdosta riippumattomalle hoidolle, vaan niihin tulee liittyä tietynlaisia mielenterveydellisiä ongelmia. Mielisairaus, joka voidaan luokitella vakavaksi mielenterveyshäiriöksi, ja oireina todellisuudentajun heikentyminen tai psykoosi, ovat perusteina mielenterveydelliseen tahdosta riippumattomaan hoitoon.  Edellä mainittuja sairauksia ovat delirium, skitsofreniaryhmän psykoosit, psykoottinen depressio, psykoottinen kasisuuntainen mielialahäiriö ja muut psykoosit. (Korkeila 2006.)

Lakipykälät: Mielenterveyslaki (1116/1990) ja laki mielenterveyslain muuttamisesta (1423/2001 ja 438/2014).

https://www.google.fi/search?q=pakkohoito&source=lnms&tbm=isch&sa=X&ved=0ahUKEwiogqn8o5PWAhXsO5oKHT9SAb4Q_AUICygC&biw=1366&bih=638#imgrc=0wEHIKQuY18SUM:

Hoitoon määräämisen kulku

Lääkäri laatii potilaasta tarkkailulähetteen (M1) sairaalaan, mikäli hän kokee potilaan tarvitsevan perustellusti tahdosta riippumatonta hoitoa. Mikäli potilas ei omin toimin saavu sairaalaan, voidaan tarvittaessa käyttää virka-apua. Tässä tilanteessa lääkäri tekee poliisille virka-apupyynnön. Lääkäri voi myös itse tehdä potilaan luokse kotikäynnin.

Psykiatrisen sairaalan osastolla arvioidaan potilaan tarve tarkkailujaksoon ja päätetään jakson kesto. Tarkkailun aikana hoitohenkilökunta selvittää potilaan tilannetta, haastattelee, sekä kirjaa saadut tiedot hoitokertomukseen. Tarkkailuaikana potilas ei yleensä saa poistua osastolta. Tarkkailujakson jälkeen (kesto yleensä 4 vuorokautta) lääkäri tekee arvion, täyttääkö potilaan tila hoidon tarpeen. Mikäli jo tarkkailuaikana huomataan, että potilaan tila ei täytä hoitoon määräämisen edellytyksiä, on tarkkailusta luovuttava ja potilas voi poistua sairaalasta halutessaan. (Mielenterveyshoitotyö, Duodecim.)

Sairaalan ylilääkäri tai tehtävään määrätty psykiatrian erikoislääkäri tekee hoitopäätöksen (M3-lomake) joko pidättävänä tai vapauttavana. Päätöksen tulee sisältää tarkkailujakson perusteella tehty selvennys hoitoon saattamisen tai vapautumisen edellytyksistä. Potilaalle on ilmoitettava päätöksestä välittömästi, ja kerrottava valitusoikeudesta. Potilasta voidaan pitää tahdosta riippumattomassa hoidossa enintään kolme kuukautta, jonka jälkeen hoidon jatkamisen arviointi tehdään uudelleen. (Mielenterveyshoitotyö, Duodecim.)

Tahdosta riippumattomia hoitotoimenpiteitä ovat:

-liikkumisvapauden rajoittaminen

-yhteydenpidon rajoittaminen

-omaisuuden ja lähetysten tarkastaminen

-omaisuuden haltuunotto

-henkilön tarkastus- ja katsastus

-eristäminen ja sitominen

- vastentahtoinen lääkitseminen

Lähteet:
Hämäläinen, Kaisu – Kanerva, Anne – Kuhanen, Carita – Schubert, Carla – Seuri, Tarja. 2017. Mielenterveyshoitotyö. Sanoma Pro Oy. Helsinki.

Korkeila, Jyrki 2006. Pakkohoito: milloin ja miten?. Terveyskirjasto Duodecim. http://www.duodecimlehti.fi/lehti/2006/18/duo96004

Huttunen, Matti 2016. Päihdepotilaan tahdosta riippumattomat toimenpiteet. Terveyskirjasto Duodecim. http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00479#s1