Siirry pääsisältöön

Kriisipsykologia

Kriisipsykologia

Kriisi tarkoittaa elämässä tapahtuvaa vaikeaa tilannetta, josta ihminen ei osaa heti raivata tietään eteenpäin. Kriisin aiheuttaa jokin yllättävä tapahtuma tai erityisen traumaattinen kokemus. Usein kriisitilanteeseen ei voi mitenkään varautua. Kriisin aiheuttavia tilanteita ovat esimerkiksi läheisen/ystävän/lemmikin kuolema, terveydentilan romahtaminen tai avioero. Kaikille edellämainitut eivät aiheuta kriisiä, vaan he pystyvät jatkamaan surusta huolimatta normaalia elämää. Kriisit jaetaan yleisesti kolmeen ryhmään; elämän kriisi, äkillinen kriisi ja kehityskriisi. (Mielenterveysseura, Mielenterveystalo.)

Kuvahaun tulos haulle chrises
TÄMMÖSIÄ TULEE KUN GOOGLETTAA CHRISES, tajusin sit että se kirjotetaanki vähän eri tavalla.... Ei huano!
https://www.google.fi/search?biw=1366&bih=638&tbm=isch&sa=1&q=chrises&oq=chrises&gs_l=psy-ab.3..0i13k1l4.72451.79481.0.80680.13.11.0.0.0.0.142.984.4j5.9.0....0...1.1.64.psy-ab..4.8.846.0..0j0i67k1j0i19k1.p7ArkuPkhhc#imgrc=8CB9GyAReZTVvM:
Kriisin vaiheet:

1.     Sokkivaihe
Heti kriisin tapahduttua ihminen menee usein sokkitilaan. Tapahtunutta ei ymmärretä tai pystytä käsittämään. Joskus kriisin kokija saattaa jopa kieltää tapahtuneen. Muita ihmisiä saattaa ihmetyttää henkilön rauhallisuus ja tunteettomuus, mutta se on osalla ihmisistä aivan normaali sokkivaiheen reaktio. Tapahtunut käsitetään ja koetaan vasta myöhemmässä vaiheessa. Joillakin sokkivaihe taas purkautuu vahvana raivon ja surun/itkemisen tunteina. Sokkivaiheessa vaihtelee usein levottomuuden ja lamaantumisen tunteet.  

2.     Reaktiovaihe
Seuraava tunteiden käsittelyvaihe on tapahtuneen ymmärtäminen. Tapahtuma hyväksytään (ei aina) ja tunteiden purkaus on valtava. Tuska ja sureminen ovat vahvasti läsnä henkilön kaikessa tekemisessä. Keho reagoi kriisiin myös fyysisesti (esim. vapina, huimaus, sydämen tykytys, univaikeudet ja päänsärky). Itku, levottomuus ja pelokkuus sekä raivo ovat ominaisia tähän kriisivaiheeseen.

3.  Työstämisvaihe
Kriisin työstäminen on erittäin raskas prosessi ja henkilö saattaa tuntea olonsa voimattomaksi ja väsyneeksi. Eristäytyminen, ärtyisyys, ikävä ja kaipaus, sekä viha ja katkeruus kuuluvat oleellisesti tähän kriisin vaiheeseen. Myös itsensä tai muiden syyllistäminen ja pelko saattavat olla vahvasti läsnä. Aiheesta keskusteleminen (välillä uudelleen ja uudelleen) voi olla hyvinkin hyödyllistä ja empaattinen kuuntelija, jolla on oikeasti aikaa, on korvaamaton tuki. Tukihenkilö voi olla ystävä, omainen, ammattihenkilö tai ohikulkija. Tärkeää on kuitenkin, että kriisiä käsittelevä saisi mahdollisimman paljon toivoa ylläpitävää tukea.

4.     Uudelleen suuntautumisen vaihe

Kriisistä jää ikuinen muisto, tai jopa lovi ihmisen elämään. Surutyö on usein pitkä. Työstämisvaiheen jälkeen usko ja luottamus elämään alkavat pikkuhiljaa palaamaan. Henkilö tarvitsee edelleen vahvaa rohkaisua, tukea ja uskoa muilta ihmisiltä. Tapahtumat jäävät jossakin vaiheessa muistoiksi ja osaksi menneisyyttä. 

(Suomen mielenterveysseura, Mielenteveystalo)


Joskus kriisin aiheuttama tuska on liian voimakas ja kriisi ei etene. Tällöin selviytymiseen tarvitaan ulkopuolista ammattiapua. Apua on tarjolla esimerkiksi useista kriisipuhelimista. 

Kuvahaun tulos haulle crisis
https://www.google.fi/search?tbm=isch&q=crisis&spell=1&sa=X&ved=0ahUKEwjcx8-M3JPWAhWhHJoKHYdfAn4QBQghKAA&biw=1366&bih=638&dpr=1#imgrc=KKdUYJHbE3b_aM:

Tässä linkkejä:
https://www.mielenterveysseura.fi/fi/tukea-ja-apua/kriisipuhelin-apua-el%C3%A4m%C3%A4n-kriiseihin


Tapauksessa, jossa henkilön koetaan tarvitsevan ammattiapua, hoitohenkilökunta voi tehdä ensin kriisi-intervention eli psyykkisessä kriisissä olevan tilanteeseen puuttumien (Duodecim).
Kriisi-inventaario taasen auttaa ihmistä saamaan kiinni omasta elämästään. Siinä käydään läpi henkilön tämänhetkinen elämäntilanne ja miten kriisi on vaikuttanut siihen, sekä millä keinoin elämässä pyritään pääsemään eteenpäin.

Kriisi-intervention vaiheet (Lista kopioitu Mielenterveyshoitotyö kirjasta):
-kriisin tunnistaminen
-potilaan tilanteen arviointi (potilaalta itseltään)
-potilaan tilateen arviointi (läheisiltä saadun tiedon mukaan)
-konsultointi potilaan tilanteesta moniammatillisessa työryhmässä
-päättely kriisin aiheuttamista muutoksista elämään
-kriisin hoitosuunnitelma
-interventio eli kriisin hoito
-hoidon vaikutusten arviointi

Kriisiterapiassa on kyse lyhyehköstä vakavan kriisitilanteen tai yllättävän trauman kohdanneen ihmisen kohtaamisesta, jossa ammattiauttajat antavat neuvontaa esimerkiksi erilaisten kuntoutuskurssien muodossa. (Hoitonetti.)

Lähteet:
Suomen mielenterveysseura. Kriisistä selviytymiseen. https://www.mielenterveysseura.fi/fi/mielenterveys/vaikeat-el%C3%A4m%C3%A4ntilanteet/nuorten-kriisit/kriisist%C3%A4-selviytymiseen
Hoitonetti. Kriisiterapia. http://www.hoitonetti.fi/hoidot/kriisiterapia/
MIelenterveystalo. Kuinka selviydyn? https://www.mielenterveystalo.fi/nuoret/tietoa_mielenterveydesta/mielenterveyden_vahvistaminen/Pages/kuinka_selviydyn.aspx
Suomen mielenterveysseura. Shokista uuteen alkuun. https://www.mielenterveysseura.fi/fi/mielenterveys/vaikeat-el%C3%A4m%C3%A4ntilanteet/kriisit/shokista-uuteen-alkuun

Kommentit

  1. Kuvasta luulin jo joutuneeni väärälle sivustolle, mutta tekstihän oli tyättä tavaraa! Hyvä paneutuminen kriisin vaiheeseen ja hyvä, että kirjoitit myös jos kriisi-interventiosta eli jos kaikki ei menekään ekalla nappiin.
    -Ville ja Samu

    VastaaPoista
  2. Oleelliset asiat ja faktat tuotu esille. Ihminen, joka on juuri kokenut kriisin tarvitsee tukea kanssaeläjiltä ja olitkin tämän asian esittänyt kirjoituksessa selkeästi. Jokainen meistä reagoi eritavalla esim. traumaattiseen tapahtumaan, eikä kukaan muu välttämättä ymmärrä miksi ihminen käyttäytyy juuri noin. Mainiota, että olitlopussa myös esitellyt ammattilaisen toteuttamia hoitomuotoja. Kiitos, asiallinen kirjoitus. :)

    VastaaPoista
  3. Oli kyllä pakko pariin otteeseen kurkata olenko oikealla sivulla :D hyvä ja selkeä teksti. Oleelliset asiat tuotu hyvin esille ja eritelty kriisin vaiheet.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Psykoedukaatio

Psykoedukaatio Psykoedukaatio lyhyesti= Potilaan ja hänen perheensä, sekä hoitavan tahon ammattialisten kanssa tehtävä yhteistyö, jolla pyritään etsimän ratkaisua potilaan ja perheen ongelmiin (Mielenterveyshoitotyö s.187, Mielenterveystalo). Psykoedukatiivinen perhehoitotyö lähti liikkeelle tutkimustuloksista, joissa todettiin perheen ilmapiirin vaikuttavan potilaan ennusteeseen. Potilaan sairauden uusiutumisen riski oli suurempi perheissä, joissa oli korostunut tunneilmapiiri. Korostuneella tunneilmapiirillä tarkoitetaan kriittisyyttä, ylihuolehtivaisuutta ja vihamielisyyden korostumista perheen vuorovaikutuksessa. Tässä linkki englanninkieliseen selvennykseen aiheesta ”korostunut ilmapiiri” (high expressed emotion/high EE): http://www.schizophrenia.com/family/expressed.htm   (https://www.google.fi/search?q=perhe&source=lnms&tbm=isch&sa=X&ved=0ahUKEwj7koWQjv3VAhXkdpoKHbLMAZQQ_AUICigB&biw=1366&bih=589#imgrc=EKlRNXWMDh47DM:) Psykoeduka...

Pakkohoito

Pakkohoito Pakkohoito tarkoittaa potilaan omasta tahdosta riippumatonta hoitoon määräämistä, tilanteissa, joissa hän on vaaraksi itselleen, tai ei ole kykenevä tekemään päätöksiä koskien omaa hoitoaan. (Huttunen 2016.) Psykiatrisissa sairaaloissa tahdosta riippumatonta hoitoa valvoo Suomessa mielenterveyslaki (Korkeila2006). Perusteita tahdosta riippumattomaan hoitoon Mielenterveyshoitotyössä, kuten muussakin hoitotyössä, on pääperiaatteena potilaan/asiakkaan itsemääräämisoikeus, potilaan mielipiteiden ja toiveiden kunnioittaminen ja vapaaehtoisuus. Joskus kuitenkin potilaan tila edellyttää tahdosta riippumattomien hoitotoimien käyttöä. Aina ennen pakkohoitolähetteen tekemistä on perusteltava muiden hoitotoimien riittämättömyys. (Mielenterveyshoitotyö, Duodecim.) Pelkkä itsemurhariski, päihteiden ongelmakäyttö tai vakivaltainen käytös eivät riitä perusteiksi tahdosta riippumattomalle hoidolle, vaan niihin tulee liittyä tietynlaisia mielenterveydellisiä ongelmia....

Persoonallisuushäiriö

Persoonallisuushäiriöinen potilas Persoonallisuushäiriössä on yleisesti kyse henkilön pitkittyneestä ja elämää hankaloittavasta käytös- ja ajatteluhäiriöstä. Diagnooseja on useita erilaisia, jotka jaetaan pääpiirteiden mukaan a-, b-, ja c-klustereihin. Persoonallisuushäiriöstä kärsivä ei useimmiten koe käytöstään tai ajatteluaan ”häiriintyneeksi”, joka saattaa aiheuttaa vaikeuksia sosiaalisten suhteiden luomisessa ja ylläpitämisessä, sekä erimielisyyksiä yhteiskunnan kanssa. Psyykkisesti sairaan ajatus omista kyvyistään ja pystymisestä voi erota rajustikin todellisuudesta, mikä taas voi aiheuttaa masennusta ja ahdistusta. Ero normaalin ja persoonallisuushäiriöstä kärsivän välillä on usein häilyvä. Psyykkisesti terve ihminen saattaa muuttaa käytöstään normaalista poikkeavaksi esimerkiksi vaikeissa stressitilanteissa, mutta persoonallisuushäiriöstä kärsivän ajatukset ja käytös ovat pitkäaikaisempia, itsepintaisempia ja mielipiteet jäykempiä. (Mielenterveystalo.) Tärkeimpiä hoitomu...